On the road

Kuten viimeksi mainitsin, on koskemattoman metsäisestä tontista tultu pitkälle. Maaliskuun alusta alkoi moottorisaha viuhua ja puita kaatua. Kukkaromme onneksi emme joutuneet palkkaamaan urakkaan metsuria, vaan raivaaminen hoidettiin Artun toimesta. Hakkuuta olikin sitten riittämiin: yhteensä noin 200 puuta sai kaatotuomion talon ja tien alta. Aikaa tähän meni yhteensä noin kolme viikkoa, josta viikko täysipäiväisesti. Osa tukeista laitettiin pölkyiksi, jotka käytetään talon lämmitykseen takassa. Puiden kaadossa ei allekirjoittaneesta ollut juurikaan iloa, mutta pölkkyjen kannossa sitten senkin edestä. Alla olevasta kuvasta voi päätellä (tuska)hien määrää rämmittäessä sohjoisessa ja pehmeässä metsässä... No, onpahan ainakin puuta poltettavaksi.

Raivaaminen on muutenkin siitä hassua hommaa, että aluksi kaadettavia puita näkee kaikkialla, sitten iskee ahdistus liiallisesta hakkuusta ja lopuksi kun pihat on kaivettu auki tajuaa että vielä olisi tuo, tuo ja tuo! Melkoinen ikuisuusprojekti siis, mutta onneksi on polttopuita kasvamassa omasta takaa vielä moneksi talveksi.

Kun tontti oli raivattu, oli tien aika. Upeaan sijaintiin ylhäällä kalliolla liittyy tietenkin myös haasteita, ja suurin niistä on tie. Ainahan taloa rakentaessa pitää tehdä hieman pihatietä, mutta meidän projektissa tehtävää tietä oli yhteensä tehtävä 450 metriä, josta 350 metrissä alustana oli vanha metsänpohja ja kannot. Jep, ei menty sieltä mistä se kuuluisa aita on matalin.

Seuraavaan vaiheeseen tarvitsimme jo ammattilaisten apua. Tien pohjasta täytyi poistaa kivet, kannot sekä puhdistaa tietä vanhasta metsämaasta. Tähän ei juurikaan aikaa uppoa jos käytössä on riittävät järeät koneet. Lisäksi meidän tiemme tapauksessa jouduimme hieman louhimaan kalliota, jotta tiestä tulisi mahdollisimman suora.

Tien rakentamisen lysti ei suinkaan pääty vielä, vaan kun edellinen maa on saatu kaivettua pois, alkaa uuden tuominen. Täytemaata meni meidän tiehemme melko paljon, noin 700 kuutiota pohjahiekkaa. Tien kantava kerros on mursketta, jota meni yhteensä noin 400 kuutiota. Melkoinen rekkaralli on siis tiellämme käynyt!

Maanajon jälkeen vielä tasoiteltiin ja siistittiin reunoja. Mutta siinä se nyt, Villa Klippanin oma autotie! Mielestäni tiessä on todella kivasti luonnollista kaarevuutta ja muutenkin sitä kelpaa nyt ajella. Muistoksi visiitistään rakennusfirma pystytti tien alkuun vielä oman maamerkkinsä, joilla he ovat signeeranneet teitään jo useamman vuosikymmenen ajan.