Huh, juuri kun pääsin viime postauksessa valittamaan edistymisen hitaudesta, niin johan on alkanut tapahtua! Maanantaina olimme mittaamassa korkoja, ja totesimme pimeyden olevan vain hyvästä, sillä korot mitattiin laserilla. Tosin samaan hengenvetoon pitää todeta, ettei yksi Bilteman työmaavalaisin riitä, vaan niitä tullaan tarvitsemaan nelinkertainen määrä jos töitä aikoo talvella tehdä myös neljän jälkeen.
Eilen oli pitkään puhutun betonivalun vuoro. Pohjan betonoinnin kanssa ei olisi tarvinnut odottaa näin kauaa, mutta emme halunneet riskeerata betonin vaurioitumista louhinnan vuoksi. Hommaan tarvittiin yksi betoniauto, ja betonia meni aika tarkalleen puolitoista kuutiota. Erillisiä valumuotteja ei tarvittu, ja valusta tuli juuri sopivasti kalteva vesien pois ohjaamisen mahdollistamiseksi.
Kuvasta hieman osviittaa betonin määrästä, kauempana näkyy siis kuluneena viikonloppuna louhittu oja, jonne menevät pohjalle salaojaputket. Eilen oli betonivalun lisäksi tontin lohkominen, ja saimme omat rajapyykit, jee!
Homman edistyessä vauhdilla (toisin sanoin erittäin kiireellisen aikataulun sanelemana) on tänään näkymä muuttunut jälleen melkoisesti. Arttu on kiinni täryttimen varressa, kun urakoitsijat ajavat soraa ja levittävät sitä kaivinkoneella. Tänään on siis tontille tuotu kapillaarikerros (16-32mm soraa), jonka sisällä/alla kulkevat salaojaputket erillisessä 8-16mm salaojasepelikerroksessa. Seuraavaksi päälle on tarkoitus levittää suodatinkangas, ja tehdä täyttö haluttuun korkeuteen.
Tässä tilanne tänään puoli kuudelta, ja tarjolla on jälleen luvattoman huono kuva. Tarkoitus on ollut päästä tontille kuvaamaan työvaiheita, mutta yritän itse valmistua koulusta talon kanssa samoihin aikoihin, joten vietän päivän valoisan ajan poikkeuksetta sisätiloissa. No, jos niitä kuvia sitten viikonloppuna...
-Erika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit!